Laura, Laura, sua kaipaan

Minun on myönnettävä, että Laura Huhtasaaren päätös lopettaa bloginsa Puheenvuorossa, tuntui minusta pahalta.  Ei niin, että fanittaisin häntä, pikemmin päinvastoin.  Laura Huhtasaari on saanut kommenterillaan, heitoillaan ja ainaisella uhriutumisellaan minut kuin monet muutkin raivon partaalle. Toisinaan tunnen syvää myötähäpeää ja välillä, Lauran mokatessa, sitä tajuaa olevansa täynnä vahingoniloa. Lauran ajatusmaailmahan on maagisen banaali. Hän edustaa sitä perussuomalaisuuden emotionaalista murrosikäisyyttä, kapinaa ja kuvittelee todennäköisesti puhuvansa kansan syvien rivien äänenä. Dialogiin Lauran kanssa en koskaan ole tuntenut tarvetta – toisin kuin puolueen puheenjohtajan Jussi Halla-ahon, joka edustaa saman ideologian älyllistä haaraa.  

Ymmärrän Uuden Suomen määräaikaisen bannauksen, jonka taustalla on varmasti muutakin kuin se, mistä julkisesti on puhuttu. Ainakin luulen niin. En osaa uskoa, että tämä perussuomalaisen paranoian – islamilaisuuden valtaan joutuneesta Euroopasta – julkituominen olisi tässä ollut ainoa tekijä, miksi Laura kohdeltiin näin. Luulisin, että moderoija ja Laura ovat aiemminkin joutuneet miettimään "sananvapauden ja -vastuun" rajoja. Viime kädessä Uusi Suomi on vastuussa siitä, mitä sen alustalla julkaistaan, ja siksi määräaikainen bannaus saattoi olla hyvinkin oikeutettu.

Silti. Hyvä Laura, palaa blogiesi pariin. Minä luen ne aina. Moni muukin anti-persu lukee ne.  Tämän episodin jälkeen saanet lukijoita lisää.  Joskus jopa kommentoinkin. Älä tällä kertaa pukeudu marttyyriyden viittaan. Jos haluat voittajaksi, älä kiukuttele. Ota hetki lukua ja taistele! Opettele sanomaan sanottavasi paremmin. Sehän pitäisi olla jokaisen poliitikon tavoite.              

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu