Anttijuhani Tuominen Kaikki todella arvokas on ilmaista

Huumeuniversumin big bang

Historian kuuluisimmatkin räjähdykset, kuten Hirošiman atomipommi tai Viipurin pamaus, ovat kaikki olleet ajallisesti lyhytkestoisia pamahduksia, räiskähdyksiä tai tussahduksia. Pitkäänhän me uskoimme, että alkuräjähdys on ainoa pitkäkestoinen räjähdys - sehän taitaa olla vähän kesken vieläkin.  Vuoden 1968 elokuussa, samoihin aikoihin, kun neuvostopanssarit kurvasivat Prahan kaduilla, meillä Suomessa kuitenkin herättiin toiseen ja aivan toisenlaiseen pitkäkestoiseen räjähdykseen. 

Silloin se alkuräjähti: suomalainen huumeongelma.  Tv-uutisissa hengästynyt helsinkiläinen poliisimies totesi: pääkaupungissa huumeongelma räjähtää käsiin! Ja nyt, 50 vuotta myöhemmin luin jälleen, kuinka helsinkiläinen poliisimies toteaa, että pääkaupunkiseudulla huumeongelma räjähtää nyt käsiin.

Itse asiassa v. 1968 lähtien aina joku huolestunut huumepoliisi maassamme päivittäin todennut jossain mediassa, vanhempainkokouksessa ja huumevalistusseminaarissa, että huumeongelma räjähtää käsiin. Lehdistö, opettajat ja raittiusyhdistykset kautta maan yhtyivät kuorona tähän samaan mantraan toistaen sitä yhtenään. Se aiheutti valtavan huumehysterian, joka levisi läpi valtakunnan. Huumeet tulee ja huumeet tappaa. Hirvittävät kauhuskenaariot ja uhkakuvat täyttivät lehtien palstat. Huumeorjat tappavat vanhempansa saadakseen huumeita. Kerrottiin kuinka LSD:n vaikutuksessa olevat hipit hyppivät kerrostalojen katolta koska kuvittelivat olevansa lentokykyisiä. Sanottiin laillisen yhteiskunnan romahtavan, kun huumeet leviävät. Huumemania tarttui myös meihin, sen aikaiseen nuorisoon. Me emme tosin kauhistelleet vaan kyselimme toisiltamme, mistä helvetistä niitä huumeita oikein löytäisi? Huumeet olivat meille must-juttu, joita piti kokeilla. Meille huumekieltolaki toimi tarkoituksensa vastaisesti. Se teki huumeet kielletyksi hedelmäksi. Kieltolaki oli tehokas markkinointikeino. Myös kaikki aidot ja oikeat rockstarat ja nuorisoidolit Paul McCartneyn ja Jimi Hendrixin laajensivat tajuntaansa ja parantelivat luovuuttaan huumausaineilla.    

1970-luvulla huumeet kasvattivat sukupolvien välisen kuilun niin suureksi, että sen kuilun partaalta ei enää nähnyt enää toiselle puolelle. Nuoret ja aikuiset puhuivat eri kieltä. Syntyi huumeinen nuorisokulttuuri. Yli 30-vuotialle taas huumevastaisuudesta tuli yhden totuuden uskonto. Sisäministeri Keijo Korhonen ryhtyi vaatimaan kuolemanrangaistuksen käyttöönottoa. ”Voisin henkilökohtaisesti itse kuristaa huumekauppiaan hengiltä”, kepulainen ministeri totesi Ilkka-lehden haastattelussa. Huumesyyttäjä Ritva Santavuori totesi suorassa tv-lähetyksessä, että ”kaikki suomalaiset huumetutkijat ovat Venäjän mafian palkkalistoilla ja markkinoivat huumeita”. Ritu oli tuohtunut siitä, kuinka tutkijat vähättelivät kannabiksen käytön vaaroja. Toinen sisäministerimme Ville Itälä julisti, että ”huumeet ovat kansakuntaamme uhkaavista vaaroista suurin”. 

Alkoi myös huumevalistuksen suuri buumi. Tosin se oli kaikki lainatavaraa USA:sta, mutta se nieltiin pohjoismaissa varauksetta. Jo ensimmäinen hasissavu voi saada aikaan hirvittävän heroiinihimon, julisti Irti Huumeista ry:n tiedottaja. Ja jatkaa: kaikki heroinistit ovat aloittaneet käytön hasiksella.

Tämä oli aukoton todiste kieltopolitiikan isän, Harry J. Anslingerin kehittämän porttiteorian oikeellisuudesta. Kyseinen herra kehitti kyllä paljon muitakin teorioita ja julisti ne tieteellisiksi totuuksiksi mediassa, senaatissa ja jopa YK:ssa. Ja maailma sekä pikkuinen Suomi uskoi. Yksi hänen vaikuttavimmista teorioista liittyy juuri tähän käsiin räjähtävään huumeongelmaan. Sen esitteli erinomaisesti Mirja Pyykön ohjelmassa muuan helsinkiläinen huumepoliisi.

Poliisi kertoi, että jos nyt jollain pienellä paikkakunnalla oletetaan olevan yksi narkomaani, niin pienen kunnanisät ehkä ajattelevat, että ei tässä mitään hätää ole, kyllä me yhdestä huumetukasta huolta pidetään. Mutta hei, hätä onkin suuri. Kas kun yksi narkomaani tarvitsee ympärilleen neljä uutta narkomaania kustantaakseen oman käyttönsä. Seuraavana vuonna narkomaaneja onkin neljä, ja seuraavana 16. Sitä seuraavana 64. Kunnanisät ehkä heräävät seuraavana vuonna, kun narkomaaneja on jo 256.

Näin siis se käsiin räjähtäminen tapahtuu! Poliisi selitti lisäksi, että tämän räjähdyksen estävät vain tiukat toimet, tiukka laki ja tiukka poliisi. Ilman näitä olisimme hukassa huumeongelman kanssa.

Totta tosiaan. Ennen huumekieltolakiahan narkomaanit olivat maassamme uhanalainen laji. He olivat kaikki vanhempia herrasmiehiä, sotaveteraaneja. Heitä oli noin 300. Mutta jätetäänpä heidät tästä laskusta pois, ja lähdetään siitä oletuksesta, että v. 1966 (jolloin Suomessa kiellettiin huumeet asetuksella ja perustettiin ensimmäiset huumepoliisin virat), meillä olisi ollut jossain yksi nuori pitkätukkainen narkomaani ruttopuiston liepeillä pyörimässä huumeita kyselemässä.

1966 = 1

1967 = 4

1968 = 16 (tällöin jo räjähti)

1969 = 64

1970 = 256

1971 = 1024

1972 = 4096

1973 = 16 384

1974 = 65 536

1975 = 262 144 (piti tulla Jehovan todistajien maailmanloppu)

1976 = 1 048 576 (miljoona suomalaista narkomaania!)

Tämähän on kuitenkin vielä pientä. Anslingerin tieteellisesti todistettu teoria osoittaa että vuonna 1986 meillä olisi ollut jo tuhat miljardia suomalaista narkomaania. Huumeongelma olisi muuttanut täysin muotoaan: mistä ihmeestä noin monelle suomalaiselle narkomaanille saataisiin riittävästi huumeita?

Mutta nyt Ville Itälän lausahdus suurimmasta kansakuntaamme uhkaavasta vaarasta asettuu nyt oikeaan viitekehykseensä.

Ja ajatella mitä suurta räjähdystä nämä helsinkiläiset huumepoliisit ovatkaan pidelleet käsissään kaikki nämä vuodet. Ja kuinka viisas laki tämä huumekieltolaki kaiken kaikkiaan onkaan. Eläköön siis tämä Suuri Suomalainen Huumesota!

(Seuraavassa pakinassani tarkastelen globaalin huumekieltolain upeimpia saavutuksia.)  

          

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JuhoPalmroos kuva
Juho Eeva

Aikuisten oikeasti Suomessa voidaan puhua ensimmäisestä ja toisesta "huumeaallosta", mutta todellakaan mitään kuvaillun kaltaisia räjähdyksiä ei ole tapahtunut. Käyttäjämäärät toki nousseet muuten, repressiivisesti politiikasta huolimatta. Ihan kuin siinä olisi jotain vialla...

Käyttäjän tuominenanttijuhani kuva
Antti Tuominen

Mainitsemassasi politiikassa lienee paljon vialla. Ennen kuin tämä politiikka valtasi Euroopan, huumeongelma oli likipitäen olematon. Ns. narkomaanien määrä oli samaa luokkaa kaikkialla kuin Suomessakin, muutama hassu. Heistä ei koitunut harmia kenellekään. Kieltolain perässä saapuivat myös ongelmat. Sama ilmiö tapahtui kaikkialla planeetalla 1900-luvun aikana.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Oikea totuus narkomaanien ja lääkeriippuvaisten määrästä Suomessa on jossain vuosien 1975 ja 1976 välimailla.

Toimituksen poiminnat